HEVOSVOIMA 17.11.2015 Päivitetty: 17.11.2015

Kaapista ulos ja satulaan

Jyrki Helminen: "Me ollaan dieselveturiyksikkö. Vastassa on lamborghineja."

Jyrki Helmisen komea ruuna Color Me Grazy päättää esiintyä, kun paikalla on lehdistöä. Kuva: Elena Liseytseva

Lahden Okeroisten kylästä kotoisin oleva Jyrki Helminen on toteuttanut lapsuuden unensa. Hän ratsastaa kuin ratsastaakin valkoisella hevosella Okeroisissa. Jos ollaan tarkkoja, 5-vuotiaalla Color Me Grazylla, alias Pöhköllä, on vasta pää valkoinen, mutta siitä tulee kokonaan valkoinen iän myötä.

Okeroisten tallin yrittäjällä kesti vuosikymmeniä "tulla kaapista ulos", niin kuin hän sanoo, eli tulla ratsastajaksi. Ensinnäkin, 1970-luvun Suomessa ratsastus ei ollut vielä yleinen harrastus. Toiseksi, poika tai mies on yhä harvinaisuus ratsutallilla.

- Perjantaisin, kun Musta ori tuli telkasta, juoksin koulusta kotiin, että ehdin katsoa siitä osan, keskiviikkona viisikymppisiä juhliva Helminen sanoo.

- Pojalla lapsena ratsastus on ok, mutta murrosiässä poika jatkaa ratsastusta vain, jos hän on tarpeeksi vahva persoona, Helminen pohtii.

Alunperin ratsastus oli nimenomaan miesten laji, mutta viime vuosikymmeninä sukupuolijakauma on kääntynyt ylösalaisin. Nykyisin ratsastuksen aloittaminen ei ole miehille helppoa. Helminen aloitti kymmenisen vuotta sitten, yllätyksenä silloiselle avopuolisolleen, nykyiselle vaimolleen ja yrityskumppanilleen Suzanni Bebekille. Kaverit eivät ihmetelleet asiaa.

- He eivät ehkä käsittäneet asiaa, luulivat, että olen lyönyt vetoa, Helminen epäilee.

Kolme kuukautta hevosen selässä vei 25 senttiä vyötäröltä ja toi uuden uran talliyrittäjänä, ratsastuksenohjaajana ja kengittäjänä. Samalla tyttöjen laji sai uuden puolestapuhujan.

- Urheilun tukeminen ei ole tasa-arvoista. Pitäisi saada avonaisemmaksi se, miten liikuntarahat jyvitetään.

Naisia talli täynnä

Okeroisissa miehiä ja poikia on tallin reilusta sadasta viikoittaisesta asiakkaasta kymmenen. Luku on mahdollisesti niinkin suuri tallilla toimivien erityisryhmien ansiosta. Suomen Ratsastajainliiton jäsenistöstä seitsemän prosenttia on miehiä ja poikia.

- Pihalla näkee vaivaantuneisuuden, kun mies tulee ensimmäistä kertaa alkeisryhmätunnille. Hän on ryhmän ainoa mies, jalassa on kumisaappaat, koska Suzanni on sanonut niin, Helminen kertoo.

Mies näkee tallin ovella valtaisan kynnyksen, kun taas naiset kokevat miehen hevosharrastuksen hyvin erilailla.

- Mikä parempi paikka miehelle tai pojalle on harrastaa kuin talli, joka on täynnä naisia ja tyttöjä, jotka haluavat seurustella tämän kanssa, Suzanni Bebek huomauttaa.

Maailman kärkiratsastajista valtaosa on miehiä, mutta kukapa olisi seppä syntyessään? Helmisen mielestä huippujen ihannointi saattaa jopa vääristää kuvaa lajista.

- Ajatellaan, että pitää olla kahdensadan tonnin hevosauto ja sadan tonnin hevonen, että kehtaa mennä.

Siinä missä moni mies ratsastaja puhuu kilparatsastuksesta, Helminen puhuu hevosen hyvinvoinnista.

- Jokainen hevonen on yhtä tärkeä. Ei se kysy hintalappua.

Ratsastajat markkinoivat usein lajiaan sillä faktalla, että kyseessä on ainoa olympialaji, jossa miehet ja naiset kilpailevat rintarinnan. Käytännössä se tarkoittaa, että kilpailuissa samalla viivalla saattaa olla Jyrki Helminen, 50 vee, ja perhetuttu Silja Kylliäinen, 8 vee.

- Se on kivaa. Lapsilta ja nuorilta oppii paljon. Lapset ja eläimet eivät valehtele.

- Ei tässä oteta tikkaria lapsen suusta - sen sanominen on ainoa tapa hävitä kunniallisesti, Helminen nauraa.

Helminen ei kilpaile tällä hetkellä, mutta uskoo kokeilevansa Pöhkön kanssa pikkuluokkia.

- Me ollaan dieselveturiyksikkö. Vastassa on lamborghineja.

[No available link text]

Suvi Lempinen

suvi.lempinen@ess.fi